kaupunkielämää

Törmäsin mielenkiintoiseen uutiseen. Kyse on Ilta-Lehden uutisesta missä kerrotaan mahdollisesta vakoiluohjelmasta kännyköissä. Uutisessa Trevor Eckhart väittää, että Carrier IQ- niminen yhtiö vakoilisi puhelimien käyttöä. Eckhart väittää, että ohjelma tallentaa ihan kaiken, mitä puhelimella tekee. Carrier IQ -nimisen yhtiön ohjelma kirjaa ylös kaikki näppäimen painallukset, lähetetyt ja vastaanotetut tekstiviestit, käyttäjän sijaintitiedot ja jopa salatut haut Googlella, kertoo  Eckhart Ilta-Lehden uutisessa.

Jos tämä väite pitää paikkaansa, niin missä kulkee yksityisyyden raja? Missä ovat oikeudet? Onko tälläinen vahtaaminen sallittua?  Itse luin uutista uskomatta lukemaani. Voiko tälläien tosiaan pitää paikkaansa?  Moni sanoo, että Amerikassa kaikki on mahdollista, mutta onko lakia tai ihmisoikeuksia rikottu?  Minun mielestäni on. Minun mielestäni kenelläkään ei ole lupaa vahdata tavallisia ihmisiä salaa tunkemalla puhelimeen ohjelman joka raportoi ihan kaikesta. On jokaisen ihan oma asia, millä sivuilla pyörii, kenelle viestiä lähettää tai keneltä saa viestin. Kuka tämän asian selvittää?  Paljon kysymyksiä, mutta kuka niihin vastaa.. Voihan tämä olla jonkun sairaan sekopään keksimä pilakin, mutta jos tämä pitää paikkaansa, niin kuka ottaa vastuun, ja mistä saa selville, onko omassa puhelimessa vakoiluohjelma? Itselläni ei ole älypuhelinta, eikä sellaista myöskään tule.

Lähde:

http://www.iltalehti.fi/digi/2011113014855542_du.shtml?fb_ref=flb_y&fb_source=other_multiline

Tänään ei ole tapahtunut mitään mieltä mullistavaa. Olen ollut laiska, enkä ole kirjoittanut tänne muutamaan päivään. Mutta se rakkaat lukijat johtuu siitä, ettei ole ollut mitään sellaista juttua, mistä kokisin tarvetta kertoa. Joko mitään mullistavaa ei ole tapahtunut, tai sitten en ole ollut paikalla. Sää on ainakin muuttunut kurjaksi.

Maanantaina oli niin ruma sää, ettei mikään huvittanut. Syksy on siis vihdoin saapunut. Syksyllä on myös erittäin kaunuuta päiviä, mutta myös erittäin epämiellyttäviä, rumia ja kamalia päiviä. Onneksi kohta tulee talvi, joka muuten joka vuosi yllättää suomalaiset. Aiheesta lisää, kun se on ajankohtainen.

Tänään kulkiessani kaupungilla, on ollut rauhallista. Ei mitään merkille laitettavaa. Ihmiset kiirehtivät töistä kotiin, ihan niinkuin mikä tahansa arkipäivä. Tämä päivä ei ole poikennut mitenkään mistään muusta. Tänään on ollut myös tavattoman ruma päivä. Vettä sataa ja maisema alkaa muuttumaan pikkuhiljaa harmaaksi. Viellä on lehdissä vähän väriä, mutta ei mene kauaa, kun talvi tulee.

Tässä kaikki tältä erää. Jatkan kaupungin tarkkailua, josko jostakin löytyisi jotakin, mikä sopisi jutun aiheeksi.

Tänään kulkiessani kaupungilla, huomasin kuinka mukavia ihmisiä on viellä olemassa. Olin menossa metroasemalta rullaportaita ylös, kun mies kaatui viereisessä rullaportaassa. Onneksi vanhemman miehen takana oli vahva mieshenkikö, joka heti alkoi auttamaan vanhaa herraa pystyyn. Ihmisten päät kääntyivät, myös omani. Moni katseli tumput suorina tapahtumaa, tekemättä mitään. Kun tämä yksi mies ei sitten yksin saanut rollaattoria käsissään pitelevää miestä pystyyn, hyppäsi viereiseltä rullaportaikolta mies avuksi, ja samalta rullaportaikolta juoksi toinen mies alaspäin avuksi. Yhdessä he saivat tämän kaatuneen herran pystyyn ja varmistelivat viellä, että hän on kunnossa. Muutama muukin mieshenkilö katseli, josko he tarvitsevat apua, valmiina rientämään apuun. Onneksi He kolme saivat autettua vanhuksen taikaisin jaloilleen, ja tukivat häntä koko loppumatkan ylös asti, missä yksi miehistä viellä avasi kokoon taitettavan rollaattorin kasaan, ja nämä kaksi muuta varmistivat, että mies pääsee turvallisesti jatkamaan matkaansa. Juuri näin mitää toimia! Kun joku todella tarvitsee apua, häntä kuuluu auttaa, eikä vaun kääntää katsetta pois, miettien ei ole minun asiani. Varmasti oli myös vanha herra mielissään saamastaan avusta. Minua saa ne rohkeat, vahvat ja ystävälliset herrat auttaa ihan milloin vain!

Bussissa matkustaessani kotiin, eräs rouva yritti leimata matkakorttinsa. Mutta ei kuitenkaan heti onnistunut siinä. ” ottakaa kortti pois hetkeksi. Sitten viekää se siihen keskelle, ja painakaa sitä nappia oikein kovasti. ” ystävällinen bussikuski opasti rouvaa. Oli mukavaa kuunnella ja katsella kuinka on viellä niitäkin, joilta saa asiakaspalvelua. Herra ei ollut rouvaa nuorempi, mutta teititteli häntä silti, ninkuin asiakasta kuuluukin.

Nykymaailmassa asiakaspalvelua on kovin vaikeaa saada. Kunnon asiakaspalvelija teitittelee aina asiakasta, ellei hän ole tehnyt sinunkauppoja.  Varsinkin vanhempaa ikäpolvea kuuluu teitiellä. Myös nykymaailmassa monikaan ei auta toista, vain koska hän tarvitsee apua. Esimerkiksi se vanhempi herra siellä rullaportaissa. Hän ei keneltäkään mitään kerennyt pyytää, kun oli jo ihmisiä auttamassa. Kukaan heistä ei vaatinut palkkiota. Miksi nytkään pitää aina antaa palkkio, että apua annetaan? Missä on vanha tapa auttaa apua tarvitsevaa? Kun joku tarvitsee apua, oli se sitten vanhus joka on kaatunt, nuori jota jokin porukka kiusaa, tai mitä vain vastaavaa, liian moni kääntää katseensa. En tarkoita, että pitää kuluttaa koko omaisuutensa muiden auttamiseen, mutta joskus kaatuneen ylösauttaminen tai kiusaustilanteeseen puuttumienkin riittää. Se voi olla sille henkilölle iso asia, että joku viitsii auttaa. Se ei maksa kuin hetken aikaasi. Onko tosiaan niin kiire, ettet voi hetkeäkään uhrata kenenkään auttamiseen? Entä kun tarvitset itse apua, kuka auttaa silloin sinua?

Olen nuori kaupunkilais tyttö, jolla on paljon sanottavaa. En kuitenkaan kaipaa julkisuuteen, enkä todellakaan halua naamaani joka paikkaan. Siksi kirjoitan nimimerkillä. Kyse ei ole siitä, että pelkäisin näyttää kasvojani, vaan siitä, että haluan olla ihan tavallinen kansalainen. Oikeaa henkilöllisyyttäni en tule koskaan paljastamaan, sillä jokaisella on oikeus yksityisyyteen (paitsi julkimoilla), ja aijon pitää kiinni tästä oikeudestani.

Tässä blogissa kirjoittelen mitä näen, kuulen ja havaitsen kaupungilla liilkkuessani. Kaupungissa tapahtuu paljon asioita, mistä kenelläkään ei ole hajuakaan. Pyrin kirjoittelemaan blogiini monipuolisesti ketään syrjimättä. Mikäli mielssä on jokin juttu, mistä pitäisi kirjoittaa, saa vinkkejä antaa.

Toivtottavasti mielenkiintonne säilyy, ja jaksatte lukea näitä kirjotuksia.